perjantai 2. marraskuuta 2012

In the valley of concrete giants we settle down.

"ei saasta, kai mun täytyy lähteä tekemään tota koulutehtävää ennen kuin pimenee totaalit"
 "mitä tehtävää?" 
"pitää bongailla typografiaa kaupunkikuvasta"
 "mikä oli?" 
"typografiaa" 
".?." 
"no niinkus kylttejä ja millälailla ne sanat niissä on" 
"ai niinkuin onko niissä isoja vai pieniä sanoja" 

Homogeenisessä 24/7-luokan iltavalaistuksessa jokaisen vapaa-aikansa minuutin pyöriessä, on hankalaa pitää mielessä se seikka että suurimmalle osalle pallomme tallaajista comic sans on vain ihan kiva fontti muiden joukossa. Kokkiystäväni loogisoinnin saattelemana punkesin kuitenkin itseni Porin viehättävään keskustaan, jossa valokuvaajaa vastaan iskivät suomen suvi ja jo noloudeksi asti taipunut ujous.
 SELITYKSIÄ, SELITYKSIÄ, tiedän. 
Mutta kun sekunnin murto-osaista kauemmin kestänyt zoomaushetki tuntui silkalta kylmältä teollisuusvakoilulta, arska laski (mikäli se nyt koskaan ylhäällä olikaan) huolettavan haipakkaa, parturit murhamulkoilivat näyteikkunoidensa läpi ja feissariperskuleetkin vielä kaiken huipuksi ahdistelivat, muodostuu kuvasaldosta vähintäänkin amatöörimäinen. Mutta jos niistä nyt edes antiikvat goottilaisista erottaisi, niin eiköhän näillä mennä! 

POSITIOT:

Selkeä, konekirjoitusmainen ja loppupisteinensä yksinkertaisesti hurmaava. (karhu approves, joskaan allekirjoittanut ei approovaa karhua) Mutta mikä tuhoton sährä siitä onkaan saatu tuohon ikkunateippiin?! "kyllähän poijjaat vielä on varaa tiivistää, vielä, vielä, vielä, ENEMMÄN"
Saha on sitten jo ihan kokonaisuudessaan äärityylikäs ja mietitty veto.
Cumulus pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa intergalaktiseksi, ja se näkyy. Kauaskantoisesti.
klassikko. loistava. maukas.
Myönnettäkööt että tavallansa tämä on aika hyytäväkin, mutta jotenkin tuo tummanpuna-valkoisellarajattu-turkoosi-kombo vain iski meikäläisen värikolmioon.
Tiimaria jäin pällistelemään sen verran mittavaksi ajaksi että ainakin pari hullunleimaa tuli ohikulkijoilta ansaittua. Mutta oletteko muka itse koskaan tajunneet seisahtua ihastelemaan kuinka näpsäkkää fonttia tuo kyltti oikein onkaan. STOP. Sillä se on.
Tässä voimme pikkuhiljaa huomata fiksaationi pienillä kirjaimilla ja päätteellisellä fontilla toteutettuun typografiaan. Simppelin tyylikästä. Skandinaavista, jopa.
typografia: elegentti ja vanhanaikainen, silti erittäin luettava. arkkitehtuuri: hyytävä ja vanhentunut, silti silmiinpistävä.
guilty pleasure
Passion on mielestäni onnistunut käyttämään hieman epäkonventionaalisempaa fonttia erittäin hyväksyttävästi.
Liila-musta-valkoinen. Aaah, sielu lepää.
Tyttömäinen as hell, mutta myös pretty as hell!
[ suosikkitypokikkani ]
Guilty pleasure part 2: Kelan kyltti. Siinä on vain sitä, jotain. Tekee mieli lakata kynnet oranssi-valkoisiksi. Mutta valaisisiko joku huomenna juurihoitoon menevää sillä mitä tekemistä hammaslääkäreillä ja sydämillä on keskenään?
Linjakasta. Tekisi mieli liukua pitkin Cubusta. Viii, kops.

Henkilökohtainen suosikkini löytyi jo ensimmäisen nurkan takaa. Päätteet on mun aatteet!

RAJALLA:

Tunteeni ovat jakautuneet vihollisleireihin. Hyi. Jee. Je-hy. Hy-je!

ESIMERKIN VOIMALLA:

Älä tee niinkuin silmäasEma tekee, vaan tee niinkuin Tunn1n Kuva sanoo.

NEGAATIOT:

Tuoko hassunhauska rivin rikkominen kirppiksen ja Pekan Parhaiden imagoon jonkinnäköistä lisänostetta? Porin kyynikot vastaavat: EI.
Olen usein tolkuttanut itselleni että kyllä anfangi on aina silloin tällöin paikallaan. No, ei se kyllä ole.
M-E-N-I-K-Ö P-E-R-I-L-L-E, ettei typografian tarvitse aina olla niin viimeisen päälle, ja että kyllä DNA-kaupan harkkaripojatkin siihen pystyvät.
Chiller. Brrr.

"ei sitä inDesigniin tartte pistää ja magic wand -tool ottaa rajat ihan just passelisti"
Tämä rajausten ihmemaa saa toivomaan sen tapahtuvan hyvinkin haipakkaan.

Siinä missä vanhan ja tutun Tiimarin tihrailu aiheutti mukavan lämpöisiä fiiliksiä sydänalassa, sai kiskan komian R-kirjaimen tuijottelu niskakarvat pystyyn. Onhan se helppolukuinen ja ikoninen, mutta oikeuttaako se muka tähän silmäsärkyyn?
Henkilökohtaiset viholliset part 1: mikä on tuo P:n kuvatus?
Henkilökohtaiset viholliset part 2: en edes kykene selittämään, mutta sieluuni tämä pureutuu.
Henkilökohtaiset viholliset part 3: lapsuuden kauhut. Tattis isä.
WINNING! Kun samaan kylttiin saadaan typografinen silmämuna ja chili, ovat epiikan airueet lähellä.
Hiiteen typografia, mutta mikä slogan! "hyvä fiilis lähtee hiuksista".. ja hiukset lähtevät parturissa. Joten.
Oletettavimmin innokkaan to-be-medianomin taidonnäyte. Alamme on turvallisissa käsissä.


 LOPPUKEVENNYKSET:

Rojohoppe. Katsoin ylös ja tämän näin. Rojohoppe. Mikäli selityksiä löytyy, niitä vastaanotetaan.
Kyllä todellisen taiteteoksen aina tunnistaa.


Hohoo, siinäpä pitkällinen jorina.
Pardon ja teemukin kilistys!