In the valley of concrete giants we settle down.

"ei saasta, kai mun täytyy lähteä tekemään tota koulutehtävää ennen kuin pimenee totaalit"

 "mitä tehtävää?" 

"pitää bongailla typografiaa kaupunkikuvasta"

 "mikä oli?" 

"typografiaa" 

".?." 

"no niinkus kylttejä ja millälailla ne sanat niissä on" 

"ai niinkuin onko niissä isoja vai pieniä sanoja" 

Homogeenisessä 24/7-luokan iltavalaistuksessa jokaisen vapaa-aikansa minuutin pyöriessä, on hankalaa pitää mielessä se seikka että suurimmalle osalle pallomme tallaajista comic sans on vain ihan kiva fontti muiden joukossa. Kokkiystäväni loogisoinnin saattelemana punkesin kuitenkin itseni Porin viehättävään keskustaan, jossa valokuvaajaa vastaan iskivät suomen suvi ja jo noloudeksi asti taipunut ujous.
 SELITYKSIÄ, SELITYKSIÄ, tiedän. 

Mutta kun sekunnin murto-osaista kauemmin kestänyt zoomaushetki tuntui silkalta kylmältä teollisuusvakoilulta, arska laski (mikäli se nyt koskaan ylhäällä olikaan) huolettavan haipakkaa, parturit murhamulkoilivat näyteikkunoidensa läpi ja feissariperskuleetkin vielä kaiken huipuksi ahdistelivat, muodostuu kuvasaldosta vähintäänkin amatöörimäinen. Mutta jos niistä nyt edes antiikvat goottilaisista erottaisi, niin eiköhän näillä mennä! 

POSITIOT:

Selkeä, konekirjoitusmainen ja loppupisteinensä yksinkertaisesti hurmaava. (karhu approves, joskaan allekirjoittanut ei approovaa karhua) Mutta mikä tuhoton sährä siitä onkaan saatu tuohon ikkunateippiin?! "kyllähän poijjaat vielä on varaa tiivistää, vielä, vielä, vielä, ENEMMÄN"

Saha on sitten jo ihan kokonaisuudessaan äärityylikäs ja mietitty veto.

Cumulus pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa intergalaktiseksi, ja se näkyy. Kauaskantoisesti.

klassikko. loistava. maukas.

Myönnettäkööt että tavallansa tämä on aika hyytäväkin, mutta jotenkin tuo tummanpuna-valkoisellarajattu-turkoosi-kombo vain iski meikäläisen värikolmioon.

Tiimaria jäin pällistelemään sen verran mittavaksi ajaksi että ainakin pari hullunleimaa tuli ohikulkijoilta ansaittua. Mutta oletteko muka itse koskaan tajunneet seisahtua ihastelemaan kuinka näpsäkkää fonttia tuo kyltti oikein onkaan. STOP. Sillä se on.

Tässä voimme pikkuhiljaa huomata fiksaationi pienillä kirjaimilla ja päätteellisellä fontilla toteutettuun typografiaan. Simppelin tyylikästä. Skandinaavista, jopa.

typografia: elegentti ja vanhanaikainen, silti erittäin luettava. arkkitehtuuri: hyytävä ja vanhentunut, silti silmiinpistävä.

guilty pleasure

Passion on mielestäni onnistunut käyttämään hieman epäkonventionaalisempaa fonttia erittäin hyväksyttävästi.

Liila-musta-valkoinen. Aaah, sielu lepää.

Tyttömäinen as hell, mutta myös pretty as hell!

[ suosikkitypokikkani ]

Guilty pleasure part 2: Kelan kyltti. Siinä on vain sitä, jotain. Tekee mieli lakata kynnet oranssi-valkoisiksi. Mutta valaisisiko joku huomenna juurihoitoon menevää sillä mitä tekemistä hammaslääkäreillä ja sydämillä on keskenään?

Linjakasta. Tekisi mieli liukua pitkin Cubusta. Viii, kops.

Henkilökohtainen suosikkini löytyi jo ensimmäisen nurkan takaa. Päätteet on mun aatteet!

RAJALLA:

Tunteeni ovat jakautuneet vihollisleireihin. Hyi. Jee. Je-hy. Hy-je!

ESIMERKIN VOIMALLA:

Älä tee niinkuin silmäasEma tekee, vaan tee niinkuin Tunn1n Kuva sanoo.

NEGAATIOT:

Tuoko hassunhauska rivin rikkominen kirppiksen ja Pekan Parhaiden imagoon jonkinnäköistä lisänostetta? Porin kyynikot vastaavat: EI.

Olen usein tolkuttanut itselleni että kyllä anfangi on aina silloin tällöin paikallaan. No, ei se kyllä ole.

M-E-N-I-K-Ö P-E-R-I-L-L-E, ettei typografian tarvitse aina olla niin viimeisen päälle, ja että kyllä DNA-kaupan harkkaripojatkin siihen pystyvät.

Chiller. Brrr.

"ei sitä inDesigniin tartte pistää ja magic wand -tool ottaa rajat ihan just passelisti"

Tämä rajausten ihmemaa saa toivomaan sen tapahtuvan hyvinkin haipakkaan.

Siinä missä vanhan ja tutun Tiimarin tihrailu aiheutti mukavan lämpöisiä fiiliksiä sydänalassa, sai kiskan komian R-kirjaimen tuijottelu niskakarvat pystyyn. Onhan se helppolukuinen ja ikoninen, mutta oikeuttaako se muka tähän silmäsärkyyn?

Henkilökohtaiset viholliset part 1: mikä on tuo P:n kuvatus?

Henkilökohtaiset viholliset part 2: en edes kykene selittämään, mutta sieluuni tämä pureutuu.

Henkilökohtaiset viholliset part 3: lapsuuden kauhut. Tattis isä.

WINNING! Kun samaan kylttiin saadaan typografinen silmämuna ja chili, ovat epiikan airueet lähellä.

Hiiteen typografia, mutta mikä slogan! "hyvä fiilis lähtee hiuksista".. ja hiukset lähtevät parturissa. Joten.

Oletettavimmin innokkaan to-be-medianomin taidonnäyte. Alamme on turvallisissa käsissä.

 LOPPUKEVENNYKSET:

Rojohoppe. Katsoin ylös ja tämän näin. Rojohoppe. Mikäli selityksiä löytyy, niitä vastaanotetaan.

Kyllä todellisen taiteteoksen aina tunnistaa.

Hohoo, siinäpä pitkällinen jorina.

Pardon ja teemukin kilistys!

misfit sentences worn out metaphores

Olen toisinaan äärimmäisen kireälle viritetyn järjestelmällinen. Tämä luonteeni vähemmän viehättävä sivujuonne puski tomearasti pintaan astahtaessani katinkurun lenkkipolulle ja ottaessani ensimmäiset typografisin silmin suunnatut katseeni männikköön. 

Luonto on symmetrinen, kyllä. Kirjoitustaitoinen, ei niinkään. 

Taistelin tuulimyllyjä vastaan. Väänsin tikusta asiaa, KIRJAIMELLISESTI. 

Nyt on vain aloitettava 

siitä loogisimmasta päästä: 

tiipiin perusrakennekaava henkii A:ta

luonto osoittaa sivistyksen merkkejä, kokoelmani helmi; kauno-A!

pehmeäksi B:ksi aika kovaa tekoa

tylsistyneisyys tuottaa valotusaika C:itä

ihmeellistä ininää, tai ilman itserakkauden hiventäkään H

jos oikein pinnistää vertauskuvallisen ajattelukyvyn huippuunsa, niin eikös "metsä" käytännössä ole yksi suunnaton "IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"

syksyn lieveilmiö: puista roikkuvat kuolleet J:t

keppi-koo, koo-keppi

luonto antoi samoajalle hienotunteisia vinkkejä. K niinkuin "kotiis" K niinkuin "katoa

 

bongaa kuvasta ONE DIRECTION!

trolololololoo

mielikuvitus ei ala V:llä

järki taasen = valkoiset tennarit mutapolulla

suomalaisten juuriensa vastaisesti, W on männyille hyvinkin luontainen olintila

kaikille jotakin: O onttopäille ja Y ylistetyille visionääreille

risteykset pitävät sisällään aarrekarttojen päätepysäkkejä

"footsteps on the dance floor reminds me baby of you"

Ankaran aakkosellisen hakemiston jälkeen kävi selväksi että luonto on halutessaan modernistuneempi kuin halusinkaan uskoa. Metsä ei enää huminoi, se hymiöi.

eikä se ole hehtaarin iloisin veikkonen

joskin popkulttuurireferenssit ovat ensiluokkaisia. löydätkö geokätkön?

rakkauttakin riittää jaettavaksi enemmän kuin perus12veeltä

joskaan ei allekirjoittaneelle

Syysilmassa oli aistittavissa lopullisuutta. PISTE.

........ .... .......... ....

luonnon omat pilkkusäännöt

Evoluution huippukohta esittää: Sanallinen Viestintä

Maul. Macl. MauV.

Onneksi metsien vieressä kasvaa sellainen asia kuin sivistys. 

tosin se ettää osaat kirjoittaa, ei aina tarkoita että sinun pitäisi

konkreettisia esimerkkejä korporaatiopaskasta?

lukutaidottomasta Maijasta tämä on varmaankin huippuromanttista

Suunnistus oli lempilajini koulussa. Piti pinkoa nopiaan ettei törmää itsensäpaljastajiin. 

Ah, motivaation voimaa.

näitä nimenomaisia on hieroglyfitulkittu hamalla yläasteella

tämä on jo liian proffia

hoi te ylijuoksujoukkueen poijjaat, väärä laji!

Kun kyseeseen tulee kylttien jalo taide

toiset ovat himppusen varteenotettavampia

kuin toiset.

ja vara ei myöskään venettä kaada.

deep

no jos ei metsä aina ole typografiassaan siitä luettavimmasta päästä, niin ei vartiointi-immeisistäkään aina ihan selvää ota

mutta eräjormat kyllä tietävät mitä kirjoittaa ja miten. kaunis sana. kaunis kyltti. (joskin kilometrit hieman uppoavat)

piece of a tiger

oma panokseni asian tiimoilta

 Ja mitäs me lapsoset tästä opimme?

Jos metsässä on muotoja, onko se typografiaa jos kukaan ei ole näkemässä sitä?